Saariston lapset ja minä

Lainaan Astrid Lindgrenin kirjan nimeä, joka kertoo ihanasta saaristolaisidyllistä.

Mietin millaista elämää lapseni eläisivät, jos olisin aikoinaan valinnut toisin ja halunnut uran ja kiireisen elämän kaupungissa.
Opiskelin Helsingissä, mutta en koskaan kotiutunut sinne. Olin kuin kala kuivalla maalla. Aina oli ikävä Pohjanmaan rannoille. Minulle taivas on täällä lähempänä maata ja meri tuoksuu sille merelle, jonka tunnen.

Miltä elämä näyttäisi kaunpungissa uraohjuksen lapsena?
Notkuisiko 11-vuotiaani ostarin nurkilla ja 10-vuotias tyttöni peilaisi itseään muotikuteissa? Eivätkä viilettäisi mutasilla vaatteilla, kumpparit jalassa, puron rantoja haavi kädessä haukia pyytämässä.
Se on saariston lasten suuri kevät huvi. Hauet nousevat puroja pitkin kutemaan. Matalissa ja mutkaisissa puroissa nokkela pyytäjä nappaa hauen haarakepillä ja haavilla. Hauet nousevat vain lyhyen ajan, sitten tulevat isot, pulleat, parikiloiset säynävät. Jossakin puroissa voi onnistua nappaamaan vikkelän ahvenen.

Kävisivätkö lapseni hienosti tanssitunneilla ja muissa paremmissa harrastuksissa?
Eivätkä makaisi karitsojen kanssa lammasketassa. Rakentelisi majoja ja nikkaroisi puuhevosia pihassa. Kantelisi kukkoja päänsä päällä ja leikkisi munajahtia. Eivätkä haluaisi kylvää omia herneitä pienelle kasvimaalleen. Tarpoisi nilkkoja myöten pihamudassa, vaan kulkisivat asvaltilla jalkojaan ja käsiään sotkematta uusissa pikkukengissä ja siisteissä vaatteissa.

Ei tarvitsisi raataa pellolla kesän kuumimpina päivinä, vaan voisivat maata kivasti uimarannalla tekemättä mitään. Ei nukkua traktorin hytissä tukalassa kuumuudessa, kun eläimille on pakko tehdä ruokaa silloin kun sää sallii ja nurmen d-arvot ovat sopivat. Vaan saisi shoppailla senkin ajan ilmastoidussa ostoskeskuksessa.

Lapseni tietävät että, tiellä tervehditään kulkijoita. Pyörän voi jättää tien poskeen lukitsematta ja hakea sen siitä myöhemmin. Ovikelloja ei ole läheskään kaikilla, oveen koputetaan ja mennään sitten sisään. Jos unohtaa lompakkonsa kyläkauppaan, Birger on laittanut sen talteen ja sen saa noutaa seuraavalla kerralla. Naapuriin voi mennä pyytämään apua milloin vain ja itse autellaan tarpeen mukaan naapureita. Niin ja miten karitsat syntyvät ja milloin näyttävät syntyvän väärin, miten perunat kasvatetaan pellolla ja vuohi lypsetään. Perin arkista ja maan läheistä.

Millaiset eväät annan lapsilleni elämää varten? Heistä ei tule huippujääkiekkoilijoita, kun jäähalliin on liian pitkä matka. Eikä muitakaan tähtiä. He eivät tiedä muotivaatteiden kuoseja, merkeistä nyt puhumattakaan. Eivät osaa solmia balettikenkiä jalkoihin, mutta omaa ruokaa osaavat kasvattaa ja hitsata ehjäksi rikkinäisen auran.

Kasvavatko he maailmassa, joka on katoamassa? Oppivat taitoja, joita eivät koskaan tule tarvitsemaan. En halua uskoa.
Ennen "kaikki" osasivat kaikki elämän perustaidot, ruuan kasvattamisesta tarvekalujen valmistukseen. Elämisen perinteiset taidot ovat olleet pitkään laskusuhdanteessa. On ollut paljon hienompaa harrastaa spinningiä kuin kuopsuttaa kasvimaalla. Nyt kun sukankutojat alkavat olla ehtyvä luonnonvara, on käsillä tekeminen noussut uuteen arvoonsa. Meillä lapsi parat on kyllästetty arkitouhulla ja tekemisen pakolla, mutta myös käsillä tekimisen riemulla ja osaamisella.