torstai 3. huhtikuuta 2008

Esittelyssä tilan hevosvoimat

Jos tämä olisi isännän kirjoittama hevosvoimien esittely, tässä olisi nyt kuva Nyykkäristä ja Raavitista eli tilan traktoreista. Meillä on käytössä reilusti toista sataa hevosvoimaa ja tässä niistä rakkaimmat, kaksi suomenhevostammaani, Pirtanelli ja Tuomen Viiri.

Suomenhevonen suomalaisessa maisemassa on kaunis näky. Ilman suomenhevosta ei olisi ennen maataloudessa selvitty. Se palveli pelloilla ja metsässä karaistuneena kylmään ilmastoon.
Siinä missä raskaat tuontihevosrodut tuupertuivat sotatalvena tykin edessä hankeen, pinnisteli paljon kevyempi suokki tottunein jaloin eteenpäin.

Hevonen oli isännän kaveri, joka palveli uskollisesti viimeiseen hengenvetoon asti, kunnes kaatui kuolleena maahan, valjaat päällä, vedettyään viimeisen kerran tukkilastinsa lanssiin. Eläkepäiviä ei hevosilla ollut, eikä juuri ihmisillikään.

Meidän kotisaarella oli tapana päästää raskaiden keväisten peltotöiden jälkeen hevoset vapaana metsiin laiduntamaan. Hevosilla, niin kuin lehmilläkin oli tapana kokoontua meren rantaan niityille syömään. Nyt nämä kauniit rannat puskevat pajua ja leppää ja ruovikko tukehduttaa muun kasvillisuuden laidunnuksen loputtua.
Meillä on tarkoitus aidata vanhoja, melkein umpeen kasvaneita rantaniittyjä hevosille laitumeksi. Toiveena on saada lampaiden ja hevosten avulla raivattua tilaa vaativammille rantakasveille, jotka ovat jääneet voimakkaampien kasvien alle ja saada elvytettyä kauniit rantaniityt entiseen kukoistukseensa.



Eilen oli kaunis aamu-usva. Amatöörikuvaaja ei tietenkään saanut välitettyä pehmeä tunnelmaa, vaan sai aikaan kiiluvat silmät ja sinisen taustan.

Tuomen Viiri on 12-vuotias suokkitamma. Se on opetettu ajolle ja tehnyt metsätöitä nuoruudessaan. Alunperin siitä piti tulla ravuri, mutta sai hylsyjä ja ravasi epäpuhtaasti. Ratsun uran se on aloittanut muutama vuosi sitten kaverini johdolla. Viiri osaa jotenkuten helpon C. Viiri toimii hyvin maastossa ja nauttii metsäretkistä. Osaa olla välilä hyvinkin tammamainen, mutta on muuten selväpäinen ja mukava heppa. Osaa vetää heinät kotiin ladosta ja äestää perunamaan siinä missä viilettää ihania metsäpolkujakin ratsastusretkillä. Viiri on kokoperheen polle, seisoo silmat ummessa, kun lapset harjaavat ja hyörivät ympärillä.

Pirtanelli on -91 syntynyt suokkitamma. Kisannut aluetasolla esteitä, osaa myös tasamaan tallausta ja on tasoltaan vahva helppo B ja osaa liikeitä helposta A:sta. Siitä on yritetty ravuria, mutta keräsi kauniin sarjan nollia. Ratsuna toimii erinomaisesti, lapsetkin voivat ratsastaa. se on liikennevarma, mutkaton ratsu. Hoidettaessa vaatii vähän hevossilmää ja selvän johtajan.


Hevoset saavat pitkän laidunkauden. Suokki pärjää hyvin ilman tallia koko kesän ja viihtyy pihatossa talven. Meidän pollet ovat aloittaneet ulkoilmaelämänsä maaliskuun lopulla. Ne pääsevät putsaamaan laitumet viimekesän heinistä sitä mukaa kun maata paljastuu. Tämän ne tekevät liikuttavan tehokkaasti. Ne hyödyntävät tarkasti jokaisen heinän korren millimetrin tarkkuudella ja laitumesta käydään läpi jokainen neliösenttimetri. Laitumia niillä on melkein liikaa ja kesällä joutuu vähän huolehtimaan rouvien linjoista.
Hevonen on taloudellinen rehunkäyttäjä jos vertaa lampaaseen. Meillä alkaa olla jäljellä olevat heinäpaalit korsiintunutta myöhään niitettyä heinää, joka sopii erinomaisesti hevoselle. Heitän ensin paalit lampaiden putsattaviksi ja kerään jäännökset hevosille, jotka noukkivat suuhunsa jokaisen heinän korren, jonka lampaat olivat hyljänneet.

Jotkut hevosten ruokintaan perehtyneet ihmiset haluavat hevosilleen myöhään, vasta elokuulla niitettyä heinää. Hevonen voi paremmin, kun ei saa liikaa valkuaista rehussa. Viljelynurmet, varsinkin typellä lannoitetut, voivat aiheuttaa ongelmia hevosille. Suomenhevonen on sopeutunut aivan erilaiseen laidunruohoon, joten meillä hevosia ei päästetä uusille nurmille, vaan niillä on vanhat laitumet, ties koska uudistetut , lisäksi luonnonlaidunta ja metsää.

2 kommenttia:

Jatta kirjoitti...

Oi että, onpa ihana blogi.
Itse olen asunut pientilallani vasta vajaa puoli vuotta, mukava lukea tilallisten elämästä.
Suomenhevosista olen haaveillut jo kauan. Juurikin mainitsemistasi syistä. Ehkä joskus, tällä hetkellä hankinnassa on lampaita ja kanoja. Kauhean helposti tulee vaan mulle-kaikki-heti-nyt-olo ja vimma.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin taas kurkkimaan kuulumisiasi ja tuomaan samalla sinulle kyselyhaasteen. Sun lampaat on minun suosikkeja ja hevoset tyttären, joten puolen perheen voimalla seurataan sua. :-)