Jos uskoo nettikeskusteluja, niin maalla tehdään työtä kaksi viikkoa vuodessa. Toinen keväällä ja toinen syksyllä, lopun aikaa maatan sohvalla ja ajellaan Mersulla ellei sitten lomailla Espanjassa.
Todellisuus on aika toinen. Olen viettänyt viimeksi vapaapäivän itsenäisyyspäivän aikoihin. Siis oikeasti vapaapäivän, jolloin en ole ollut navetassa ruokkimassa elukoita. Kaikkina päivinä tässä välissä olen ollu töissä, niin joulun pyhinä kuin muinakin päivinä. Seitseman päivää viikossa, joka ainoa viikko.
Riemulla ei ole rajoja, kun sain sovittua lomittajan kahdeksi viikonlopuksi ennen juhannusta ja myös juhannuksen pyhiksi. Aivan mahtavaa! Se on ensimmäinen vapaa sitten itsenäisyyspäivän!
Heinäkuulle en uskaltanut lomituksia sopia, koska silloin tehdään heinää ja säätä ei tiedä ennakolta muu kuin Jumala.
Etelänmatkoilla ei meidän perhe ole ollut koskaan. Kerran ollaan käyty Rukalla laskettelemassa. Lapset esittävät toiveita, että miksei me mennä Lappiin, kun kaikki muut menee... Ainakaan ei olla kasvatettu ekologista jalanjälkeämme turhalla matkailulla. Joku voisi tietysti nyt väittää, että maanvijelijäthän ne pahimpia saastuttajia ovat, tuhoavat Itämeren ja ilmakehän. Itse olen vähän toista mieltä, mutta se on jo toinen juttu se.
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Maailmalta kantautuu viestejä ruokapulasta. Suomessa tunnutaan elävän vielä ylituotantoajattelussa, jolloin ruokaa oli liikaa, eikä tiedetty mihin hävittää liiat kanamunat ja voivuoret. Jotain on silti tapahtunut; kesannointipakko oli poistettu eli kaikkia peltoja saa viljellä ilman rajoitteita.
Mieleeni on jäänyt kaikumaan lapsuudesta erään "tulevia näkevän" tai profetoimisen armolahjan saaneen sanat. Tämä vanha mies ennusti, että Suomessakin tulee aika, jolloin kaikki pellot kynnetään auki ja ruoka on niin kallista, että työmies syö päiväpalkkansa. Ja tuolloin elettiin aikoja, jolloin peltoja paketoitiin tiiviiseen tahtiin. Kuka olisi voinut ajatella, että pajua puskevat pellot kynnetään auki? Onko miehen ennustus toteutumassa?
Luomuviljan ostajat lupaavat jo nyt reilusti korkeampaa hintaa kuin viime syksynä. Sopimusviljelijöille luvataan vähintään takuuhintaa. Rypsistä on pulaa. Kysyntää ei pystytä täyttämään. Hinnat ovat kohonneet kaksin- kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa. Ja ilmeiseti suunta pysyy samana.
Nyt tuntuu kivalta, kun pystyy kasvattamaan omat perunat ja porkkanat, käydä poimimassa kanalasta maukkaita munia, joiden keltuaiset ovat todella keltaisia. Vuohet antavat maitoa ja lampaista saa maukkaita paisteja. Kalaa saa merestä ja metsästä löytyy herkkuja ruokapöytään. Vaikka riipaisee kallistunut viljan hinta meitäkin.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Saariston lapset ja minä
Lainaan Astrid Lindgrenin kirjan nimeä, joka kertoo ihanasta saaristolaisidyllistä.
Mietin millaista elämää lapseni eläisivät, jos olisin aikoinaan valinnut toisin ja halunnut uran ja kiireisen elämän kaupungissa.
Opiskelin Helsingissä, mutta en koskaan kotiutunut sinne. Olin kuin kala kuivalla maalla. Aina oli ikävä Pohjanmaan rannoille. Minulle taivas on täällä lähempänä maata ja meri tuoksuu sille merelle, jonka tunnen.
Miltä elämä näyttäisi kaunpungissa uraohjuksen lapsena?
Notkuisiko 11-vuotiaani ostarin nurkilla ja 10-vuotias tyttöni peilaisi itseään muotikuteissa? Eivätkä viilettäisi mutasilla vaatteilla, kumpparit jalassa, puron rantoja haavi kädessä haukia pyytämässä.
Se on saariston lasten suuri kevät huvi. Hauet nousevat puroja pitkin kutemaan. Matalissa ja mutkaisissa puroissa nokkela pyytäjä nappaa hauen haarakepillä ja haavilla. Hauet nousevat vain lyhyen ajan, sitten tulevat isot, pulleat, parikiloiset säynävät. Jossakin puroissa voi onnistua nappaamaan vikkelän ahvenen.
Kävisivätkö lapseni hienosti tanssitunneilla ja muissa paremmissa harrastuksissa?
Eivätkä makaisi karitsojen kanssa lammasketassa. Rakentelisi majoja ja nikkaroisi puuhevosia pihassa. Kantelisi kukkoja päänsä päällä ja leikkisi munajahtia. Eivätkä haluaisi kylvää omia herneitä pienelle kasvimaalleen. Tarpoisi nilkkoja myöten pihamudassa, vaan kulkisivat asvaltilla jalkojaan ja käsiään sotkematta uusissa pikkukengissä ja siisteissä vaatteissa.
Ei tarvitsisi raataa pellolla kesän kuumimpina päivinä, vaan voisivat maata kivasti uimarannalla tekemättä mitään. Ei nukkua traktorin hytissä tukalassa kuumuudessa, kun eläimille on pakko tehdä ruokaa silloin kun sää sallii ja nurmen d-arvot ovat sopivat. Vaan saisi shoppailla senkin ajan ilmastoidussa ostoskeskuksessa.
Lapseni tietävät että, tiellä tervehditään kulkijoita. Pyörän voi jättää tien poskeen lukitsematta ja hakea sen siitä myöhemmin. Ovikelloja ei ole läheskään kaikilla, oveen koputetaan ja mennään sitten sisään. Jos unohtaa lompakkonsa kyläkauppaan, Birger on laittanut sen talteen ja sen saa noutaa seuraavalla kerralla. Naapuriin voi mennä pyytämään apua milloin vain ja itse autellaan tarpeen mukaan naapureita. Niin ja miten karitsat syntyvät ja milloin näyttävät syntyvän väärin, miten perunat kasvatetaan pellolla ja vuohi lypsetään. Perin arkista ja maan läheistä.
Millaiset eväät annan lapsilleni elämää varten? Heistä ei tule huippujääkiekkoilijoita, kun jäähalliin on liian pitkä matka. Eikä muitakaan tähtiä. He eivät tiedä muotivaatteiden kuoseja, merkeistä nyt puhumattakaan. Eivät osaa solmia balettikenkiä jalkoihin, mutta omaa ruokaa osaavat kasvattaa ja hitsata ehjäksi rikkinäisen auran.
Kasvavatko he maailmassa, joka on katoamassa? Oppivat taitoja, joita eivät koskaan tule tarvitsemaan. En halua uskoa.
Ennen "kaikki" osasivat kaikki elämän perustaidot, ruuan kasvattamisesta tarvekalujen valmistukseen. Elämisen perinteiset taidot ovat olleet pitkään laskusuhdanteessa. On ollut paljon hienompaa harrastaa spinningiä kuin kuopsuttaa kasvimaalla. Nyt kun sukankutojat alkavat olla ehtyvä luonnonvara, on käsillä tekeminen noussut uuteen arvoonsa. Meillä lapsi parat on kyllästetty arkitouhulla ja tekemisen pakolla, mutta myös käsillä tekimisen riemulla ja osaamisella.
Mietin millaista elämää lapseni eläisivät, jos olisin aikoinaan valinnut toisin ja halunnut uran ja kiireisen elämän kaupungissa.
Opiskelin Helsingissä, mutta en koskaan kotiutunut sinne. Olin kuin kala kuivalla maalla. Aina oli ikävä Pohjanmaan rannoille. Minulle taivas on täällä lähempänä maata ja meri tuoksuu sille merelle, jonka tunnen.
Miltä elämä näyttäisi kaunpungissa uraohjuksen lapsena?
Notkuisiko 11-vuotiaani ostarin nurkilla ja 10-vuotias tyttöni peilaisi itseään muotikuteissa? Eivätkä viilettäisi mutasilla vaatteilla, kumpparit jalassa, puron rantoja haavi kädessä haukia pyytämässä.
Se on saariston lasten suuri kevät huvi. Hauet nousevat puroja pitkin kutemaan. Matalissa ja mutkaisissa puroissa nokkela pyytäjä nappaa hauen haarakepillä ja haavilla. Hauet nousevat vain lyhyen ajan, sitten tulevat isot, pulleat, parikiloiset säynävät. Jossakin puroissa voi onnistua nappaamaan vikkelän ahvenen.
Kävisivätkö lapseni hienosti tanssitunneilla ja muissa paremmissa harrastuksissa?
Eivätkä makaisi karitsojen kanssa lammasketassa. Rakentelisi majoja ja nikkaroisi puuhevosia pihassa. Kantelisi kukkoja päänsä päällä ja leikkisi munajahtia. Eivätkä haluaisi kylvää omia herneitä pienelle kasvimaalleen. Tarpoisi nilkkoja myöten pihamudassa, vaan kulkisivat asvaltilla jalkojaan ja käsiään sotkematta uusissa pikkukengissä ja siisteissä vaatteissa.
Ei tarvitsisi raataa pellolla kesän kuumimpina päivinä, vaan voisivat maata kivasti uimarannalla tekemättä mitään. Ei nukkua traktorin hytissä tukalassa kuumuudessa, kun eläimille on pakko tehdä ruokaa silloin kun sää sallii ja nurmen d-arvot ovat sopivat. Vaan saisi shoppailla senkin ajan ilmastoidussa ostoskeskuksessa.
Lapseni tietävät että, tiellä tervehditään kulkijoita. Pyörän voi jättää tien poskeen lukitsematta ja hakea sen siitä myöhemmin. Ovikelloja ei ole läheskään kaikilla, oveen koputetaan ja mennään sitten sisään. Jos unohtaa lompakkonsa kyläkauppaan, Birger on laittanut sen talteen ja sen saa noutaa seuraavalla kerralla. Naapuriin voi mennä pyytämään apua milloin vain ja itse autellaan tarpeen mukaan naapureita. Niin ja miten karitsat syntyvät ja milloin näyttävät syntyvän väärin, miten perunat kasvatetaan pellolla ja vuohi lypsetään. Perin arkista ja maan läheistä.
Millaiset eväät annan lapsilleni elämää varten? Heistä ei tule huippujääkiekkoilijoita, kun jäähalliin on liian pitkä matka. Eikä muitakaan tähtiä. He eivät tiedä muotivaatteiden kuoseja, merkeistä nyt puhumattakaan. Eivät osaa solmia balettikenkiä jalkoihin, mutta omaa ruokaa osaavat kasvattaa ja hitsata ehjäksi rikkinäisen auran.
Kasvavatko he maailmassa, joka on katoamassa? Oppivat taitoja, joita eivät koskaan tule tarvitsemaan. En halua uskoa.
Ennen "kaikki" osasivat kaikki elämän perustaidot, ruuan kasvattamisesta tarvekalujen valmistukseen. Elämisen perinteiset taidot ovat olleet pitkään laskusuhdanteessa. On ollut paljon hienompaa harrastaa spinningiä kuin kuopsuttaa kasvimaalla. Nyt kun sukankutojat alkavat olla ehtyvä luonnonvara, on käsillä tekeminen noussut uuteen arvoonsa. Meillä lapsi parat on kyllästetty arkitouhulla ja tekemisen pakolla, mutta myös käsillä tekimisen riemulla ja osaamisella.
Haastevastaus
Olen yleensä superlaiska vastaamaan ketjuviesteihin, mutta päätinpä nyt vastata Merrun haasteeseen.
1.) Paljonko kello on ?
19,05
3.) Minkä väriset pitkäthousut/hame tmv. sinulla juuri nyt on ?
Siniset kokopaikkaiset ratsastushousut. Olin tyttären kanssa pelloilla hyppimässä ojia.
4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
Junttimusaa, Lauri Tähkää, Sturm und drangia ja sen sellaista.
5.) Mitä teit eilen illalla ?
Kävin katsastamassa meren jäätilanteen hevosen selästä. Nautin keväisistä merituulista, jään riippeistä rannoilla ja kuovien kiljahtelusta pelloilla.
6.) Mitä olet viimeksi syönyt ?
Savustettua lampaanlihaa ruisleivän päällä.
7.) Millainen ilma on juuri nyt ?
Keväinen ihana ilta, aurinkoisen pivän jälkeen viilenevä ilta.
8.) Kenen kanssa olet viimeksi puhunut puhelimessa ?
Lasten
9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
Olemukseen
10.) Pidätkö tämän viestin lähettäjästä ?
En ole vielä tutustunut häneen
11.) Kuinka voit tänään ?
Hyvin.
12.) Mikä on lempijuomasi ?
Vesi, Viinimarjamehu
13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
Juon minimaalisesti, mutta joskus voin ottaa siiderin, lonkun tai lasin viiniä
14.) Lempiurheilusi ?
Ratsastus
15.) Hiustenvärisi ?
Aito oma väri, joka on täysblondi
16.) Silmiesi väri ?
siniset
17.) Auringonnousu vai -lasku ?
Nousu
18.) Sisarukset ja heidän ikänsä ?
Veli 45v
19.) Lempikuukautesi ?
Auts, vaikeeta vastata. Tykkään niin monesta
20.) Lempiruokasi ?
Flygande Jakob
21.) Viimeisin näkemäsi elokuva ?
Jackpot
22.) Lempiviikonpäiväsi ?
Sunnuntai
23.) Lempiharrastus, siis joku muu kuin urheilu ?
vanhojen huonekalujen krapaaminen
24.) Oletko liian ujo pyytääksesi jotakuta ulos ?
En, mutta voi silti iskeä ujous
25.) Lempimusiikkisi ?
Metsän hiljaisuus tai meren rannan lokit tai myrskyn pauhu merellä tai.....
26.) Kesä vai talvi ?
Kesä
27.) Halauksia vai pusuja ?
Molemmista tykkään
28.) Suhde vai yhden yön juttu ?
Suhde
29.) Suklaa vai vanilja ?
Suklaa
30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
Äh, en mäkään vastaa näihin usein
31.) No kenet arvioit varmimmaksi vastaajaksi ?
En varmaan haasta ketään
32.) Kenen et usko vastaavan ?
Kts. edellinen.
33.) Millaista kirjallisuutta luet ?
Elämänkerrat, Historia, Joskus ehdin lukemaan jonkin romaanin
34.) Millainen hiirimattosi on ?
Ei ole, mulla on rollermouse
35.) Lempiseurapelisi ?
Alias
36.) Pystytkö koskettaan nenänpäätäsi kielelläsi ?
Juu, joko iso nenä tai pitkä kieli.
37.) Oletko romanttinen ?
Olen.
38). Oletko ollut vakavassa onnettomuudessa ?
En itse. Silminnäkijänä kyllä
39.) Lastenkaruselli vai benjihyppy ?
Lästenkarusellissa alkaa oksettaan ja benjiä en ole edes harkinnut. Oma elämä on seikkailu joka päivä.
1.) Paljonko kello on ?
19,05
3.) Minkä väriset pitkäthousut/hame tmv. sinulla juuri nyt on ?
Siniset kokopaikkaiset ratsastushousut. Olin tyttären kanssa pelloilla hyppimässä ojia.
4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
Junttimusaa, Lauri Tähkää, Sturm und drangia ja sen sellaista.
5.) Mitä teit eilen illalla ?
Kävin katsastamassa meren jäätilanteen hevosen selästä. Nautin keväisistä merituulista, jään riippeistä rannoilla ja kuovien kiljahtelusta pelloilla.
6.) Mitä olet viimeksi syönyt ?
Savustettua lampaanlihaa ruisleivän päällä.
7.) Millainen ilma on juuri nyt ?
Keväinen ihana ilta, aurinkoisen pivän jälkeen viilenevä ilta.
8.) Kenen kanssa olet viimeksi puhunut puhelimessa ?
Lasten
9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
Olemukseen
10.) Pidätkö tämän viestin lähettäjästä ?
En ole vielä tutustunut häneen
11.) Kuinka voit tänään ?
Hyvin.
12.) Mikä on lempijuomasi ?
Vesi, Viinimarjamehu
13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
Juon minimaalisesti, mutta joskus voin ottaa siiderin, lonkun tai lasin viiniä
14.) Lempiurheilusi ?
Ratsastus
15.) Hiustenvärisi ?
Aito oma väri, joka on täysblondi
16.) Silmiesi väri ?
siniset
17.) Auringonnousu vai -lasku ?
Nousu
18.) Sisarukset ja heidän ikänsä ?
Veli 45v
19.) Lempikuukautesi ?
Auts, vaikeeta vastata. Tykkään niin monesta
20.) Lempiruokasi ?
Flygande Jakob
21.) Viimeisin näkemäsi elokuva ?
Jackpot
22.) Lempiviikonpäiväsi ?
Sunnuntai
23.) Lempiharrastus, siis joku muu kuin urheilu ?
vanhojen huonekalujen krapaaminen
24.) Oletko liian ujo pyytääksesi jotakuta ulos ?
En, mutta voi silti iskeä ujous
25.) Lempimusiikkisi ?
Metsän hiljaisuus tai meren rannan lokit tai myrskyn pauhu merellä tai.....
26.) Kesä vai talvi ?
Kesä
27.) Halauksia vai pusuja ?
Molemmista tykkään
28.) Suhde vai yhden yön juttu ?
Suhde
29.) Suklaa vai vanilja ?
Suklaa
30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
Äh, en mäkään vastaa näihin usein
31.) No kenet arvioit varmimmaksi vastaajaksi ?
En varmaan haasta ketään
32.) Kenen et usko vastaavan ?
Kts. edellinen.
33.) Millaista kirjallisuutta luet ?
Elämänkerrat, Historia, Joskus ehdin lukemaan jonkin romaanin
34.) Millainen hiirimattosi on ?
Ei ole, mulla on rollermouse
35.) Lempiseurapelisi ?
Alias
36.) Pystytkö koskettaan nenänpäätäsi kielelläsi ?
Juu, joko iso nenä tai pitkä kieli.
37.) Oletko romanttinen ?
Olen.
38). Oletko ollut vakavassa onnettomuudessa ?
En itse. Silminnäkijänä kyllä
39.) Lastenkaruselli vai benjihyppy ?
Lästenkarusellissa alkaa oksettaan ja benjiä en ole edes harkinnut. Oma elämä on seikkailu joka päivä.
torstai 3. huhtikuuta 2008
Esittelyssä tilan hevosvoimat
Jos tämä olisi isännän kirjoittama hevosvoimien esittely, tässä olisi nyt kuva Nyykkäristä ja Raavitista eli tilan traktoreista. Meillä on käytössä reilusti toista sataa hevosvoimaa ja tässä niistä rakkaimmat, kaksi suomenhevostammaani, Pirtanelli ja Tuomen Viiri.
Suomenhevonen suomalaisessa maisemassa on kaunis näky. Ilman suomenhevosta ei olisi ennen maataloudessa selvitty. Se palveli pelloilla ja metsässä karaistuneena kylmään ilmastoon.
Siinä missä raskaat tuontihevosrodut tuupertuivat sotatalvena tykin edessä hankeen, pinnisteli paljon kevyempi suokki tottunein jaloin eteenpäin.
Hevonen oli isännän kaveri, joka palveli uskollisesti viimeiseen hengenvetoon asti, kunnes kaatui kuolleena maahan, valjaat päällä, vedettyään viimeisen kerran tukkilastinsa lanssiin. Eläkepäiviä ei hevosilla ollut, eikä juuri ihmisillikään.
Meidän kotisaarella oli tapana päästää raskaiden keväisten peltotöiden jälkeen hevoset vapaana metsiin laiduntamaan. Hevosilla, niin kuin lehmilläkin oli tapana kokoontua meren rantaan niityille syömään. Nyt nämä kauniit rannat puskevat pajua ja leppää ja ruovikko tukehduttaa muun kasvillisuuden laidunnuksen loputtua.
Meillä on tarkoitus aidata vanhoja, melkein umpeen kasvaneita rantaniittyjä hevosille laitumeksi. Toiveena on saada lampaiden ja hevosten avulla raivattua tilaa vaativammille rantakasveille, jotka ovat jääneet voimakkaampien kasvien alle ja saada elvytettyä kauniit rantaniityt entiseen kukoistukseensa.
Eilen oli kaunis aamu-usva. Amatöörikuvaaja ei tietenkään saanut välitettyä pehmeä tunnelmaa, vaan sai aikaan kiiluvat silmät ja sinisen taustan.
Tuomen Viiri on 12-vuotias suokkitamma. Se on opetettu ajolle ja tehnyt metsätöitä nuoruudessaan. Alunperin siitä piti tulla ravuri, mutta sai hylsyjä ja ravasi epäpuhtaasti. Ratsun uran se on aloittanut muutama vuosi sitten kaverini johdolla. Viiri osaa jotenkuten helpon C. Viiri toimii hyvin maastossa ja nauttii metsäretkistä. Osaa olla välilä hyvinkin tammamainen, mutta on muuten selväpäinen ja mukava heppa. Osaa vetää heinät kotiin ladosta ja äestää perunamaan siinä missä viilettää ihania metsäpolkujakin ratsastusretkillä. Viiri on kokoperheen polle, seisoo silmat ummessa, kun lapset harjaavat ja hyörivät ympärillä.
Pirtanelli on -91 syntynyt suokkitamma. Kisannut aluetasolla esteitä, osaa myös tasamaan tallausta ja on tasoltaan vahva helppo B ja osaa liikeitä helposta A:sta. Siitä on yritetty ravuria, mutta keräsi kauniin sarjan nollia. Ratsuna toimii erinomaisesti, lapsetkin voivat ratsastaa. se on liikennevarma, mutkaton ratsu. Hoidettaessa vaatii vähän hevossilmää ja selvän johtajan.
Hevoset saavat pitkän laidunkauden. Suokki pärjää hyvin ilman tallia koko kesän ja viihtyy pihatossa talven. Meidän pollet ovat aloittaneet ulkoilmaelämänsä maaliskuun lopulla. Ne pääsevät putsaamaan laitumet viimekesän heinistä sitä mukaa kun maata paljastuu. Tämän ne tekevät liikuttavan tehokkaasti. Ne hyödyntävät tarkasti jokaisen heinän korren millimetrin tarkkuudella ja laitumesta käydään läpi jokainen neliösenttimetri. Laitumia niillä on melkein liikaa ja kesällä joutuu vähän huolehtimaan rouvien linjoista.
Hevonen on taloudellinen rehunkäyttäjä jos vertaa lampaaseen. Meillä alkaa olla jäljellä olevat heinäpaalit korsiintunutta myöhään niitettyä heinää, joka sopii erinomaisesti hevoselle. Heitän ensin paalit lampaiden putsattaviksi ja kerään jäännökset hevosille, jotka noukkivat suuhunsa jokaisen heinän korren, jonka lampaat olivat hyljänneet.
Jotkut hevosten ruokintaan perehtyneet ihmiset haluavat hevosilleen myöhään, vasta elokuulla niitettyä heinää. Hevonen voi paremmin, kun ei saa liikaa valkuaista rehussa. Viljelynurmet, varsinkin typellä lannoitetut, voivat aiheuttaa ongelmia hevosille. Suomenhevonen on sopeutunut aivan erilaiseen laidunruohoon, joten meillä hevosia ei päästetä uusille nurmille, vaan niillä on vanhat laitumet, ties koska uudistetut , lisäksi luonnonlaidunta ja metsää.
Suomenhevonen suomalaisessa maisemassa on kaunis näky. Ilman suomenhevosta ei olisi ennen maataloudessa selvitty. Se palveli pelloilla ja metsässä karaistuneena kylmään ilmastoon.
Siinä missä raskaat tuontihevosrodut tuupertuivat sotatalvena tykin edessä hankeen, pinnisteli paljon kevyempi suokki tottunein jaloin eteenpäin.
Hevonen oli isännän kaveri, joka palveli uskollisesti viimeiseen hengenvetoon asti, kunnes kaatui kuolleena maahan, valjaat päällä, vedettyään viimeisen kerran tukkilastinsa lanssiin. Eläkepäiviä ei hevosilla ollut, eikä juuri ihmisillikään.
Meidän kotisaarella oli tapana päästää raskaiden keväisten peltotöiden jälkeen hevoset vapaana metsiin laiduntamaan. Hevosilla, niin kuin lehmilläkin oli tapana kokoontua meren rantaan niityille syömään. Nyt nämä kauniit rannat puskevat pajua ja leppää ja ruovikko tukehduttaa muun kasvillisuuden laidunnuksen loputtua.
Meillä on tarkoitus aidata vanhoja, melkein umpeen kasvaneita rantaniittyjä hevosille laitumeksi. Toiveena on saada lampaiden ja hevosten avulla raivattua tilaa vaativammille rantakasveille, jotka ovat jääneet voimakkaampien kasvien alle ja saada elvytettyä kauniit rantaniityt entiseen kukoistukseensa.
Eilen oli kaunis aamu-usva. Amatöörikuvaaja ei tietenkään saanut välitettyä pehmeä tunnelmaa, vaan sai aikaan kiiluvat silmät ja sinisen taustan.
Tuomen Viiri on 12-vuotias suokkitamma. Se on opetettu ajolle ja tehnyt metsätöitä nuoruudessaan. Alunperin siitä piti tulla ravuri, mutta sai hylsyjä ja ravasi epäpuhtaasti. Ratsun uran se on aloittanut muutama vuosi sitten kaverini johdolla. Viiri osaa jotenkuten helpon C. Viiri toimii hyvin maastossa ja nauttii metsäretkistä. Osaa olla välilä hyvinkin tammamainen, mutta on muuten selväpäinen ja mukava heppa. Osaa vetää heinät kotiin ladosta ja äestää perunamaan siinä missä viilettää ihania metsäpolkujakin ratsastusretkillä. Viiri on kokoperheen polle, seisoo silmat ummessa, kun lapset harjaavat ja hyörivät ympärillä.
Pirtanelli on -91 syntynyt suokkitamma. Kisannut aluetasolla esteitä, osaa myös tasamaan tallausta ja on tasoltaan vahva helppo B ja osaa liikeitä helposta A:sta. Siitä on yritetty ravuria, mutta keräsi kauniin sarjan nollia. Ratsuna toimii erinomaisesti, lapsetkin voivat ratsastaa. se on liikennevarma, mutkaton ratsu. Hoidettaessa vaatii vähän hevossilmää ja selvän johtajan.
Hevoset saavat pitkän laidunkauden. Suokki pärjää hyvin ilman tallia koko kesän ja viihtyy pihatossa talven. Meidän pollet ovat aloittaneet ulkoilmaelämänsä maaliskuun lopulla. Ne pääsevät putsaamaan laitumet viimekesän heinistä sitä mukaa kun maata paljastuu. Tämän ne tekevät liikuttavan tehokkaasti. Ne hyödyntävät tarkasti jokaisen heinän korren millimetrin tarkkuudella ja laitumesta käydään läpi jokainen neliösenttimetri. Laitumia niillä on melkein liikaa ja kesällä joutuu vähän huolehtimaan rouvien linjoista.Hevonen on taloudellinen rehunkäyttäjä jos vertaa lampaaseen. Meillä alkaa olla jäljellä olevat heinäpaalit korsiintunutta myöhään niitettyä heinää, joka sopii erinomaisesti hevoselle. Heitän ensin paalit lampaiden putsattaviksi ja kerään jäännökset hevosille, jotka noukkivat suuhunsa jokaisen heinän korren, jonka lampaat olivat hyljänneet.
Jotkut hevosten ruokintaan perehtyneet ihmiset haluavat hevosilleen myöhään, vasta elokuulla niitettyä heinää. Hevonen voi paremmin, kun ei saa liikaa valkuaista rehussa. Viljelynurmet, varsinkin typellä lannoitetut, voivat aiheuttaa ongelmia hevosille. Suomenhevonen on sopeutunut aivan erilaiseen laidunruohoon, joten meillä hevosia ei päästetä uusille nurmille, vaan niillä on vanhat laitumet, ties koska uudistetut , lisäksi luonnonlaidunta ja metsää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
