Olen vastaan luonnoneläinten ottamista lemmikeiksi. Ensin en aikonut kertoa lapsille, että löysin nälkäisen variksen poikasen Björklundin ladon takaa peltotieltä. Hellyttävä pikkuinen pallero krääkätti punainen suu ammollaan ruokaa ohi kulkiessani. Vilkutti sinisiä silmiään ja krähisi lisää nälkäänsä. Kenties emo oli jossakin ruuanhaku matkalla, niin kuin yleensä tälläisessä tapauksessa on.Lapset hakivat variksen meille ja alkoivat ruokkia sitä ja antoivat sille nimeksi Krääk. Se on viikossa kasvanut ihan hurjasti. Aluksi lapset kaivoivat sille matoja ja antoivat liotettua koiran ruokaa. Nykyisin se saa pääravintonaan koiranruokaa. Lentää se ei vielä osaa, mutta varmasti ihan muutaman päivän sisällä siivet jo kantavat. Saa nähä millainen veitikka tästä kasvaa.
Isälläni oli joskus kesyvariksia ja ne olivat ihan hauskoja ja tavattoman oppivaisia. Yleensä vaan ensimmäisenä syksynä sitten katoavat muiden varisten joukkoon. Veikkaan, että meidänkin Krääk tekee samoin.
Vuohenmaito on aivan erityistä. Sillä on pelastettu monia maitoa tarvitsevia "adoptio" eläimiä. Olen tiennyt sen sopivan ainakin lampaille, ihmislapsille, kissan- ja koiranpennuille. Nyt selvisi, että se on rusakkovauvoille pelastava juoma. eläinsuojeluyhdistyksestä ovat käyneet pariin kertaan hakemassa vuohenmaitoa, kun juottavat sitä emostaan eroon joutuneille rusakon pennuille. Hyvin kuulemma kasvavat.
Rusakot on huonoja emoja. Tai varsin huolettomia. Rusakon pennut ovat jossain puskassa omin nokkineen ja emo käy niitä imettämässä silloin tällöin. Ihmiset eivät tätä tiedä, vaan i menevät ottamaan löytämiään poikasia ja luulevat niitä emon hylkäämiksi. Emo hylkää oikeasti ihmisen hajuiset pentunsa. Näitä rääpäleitä on sitten toimitettu eläinsuojeluihmisille hoitoon. Vuoheni ovat osallistuneet operaatioon luovuttamalla arvostettua maitoaan rusakkovauvoille hyvin tuloksin.
2 kommenttia:
Voi, meillä oli muutama kesä sitten Vaakkuvaris vanhassa kanahäkissä hoidokkina. Loppukesästä häkin ovi oli jo auki ja Vaakku lenteli vapaana pihassa, mutta vietti yönsä häkissä. Lopulta se lähti muitten vaakkujen matkaan ja toivottavasti selvisi luonnossa. Minulla on jossain blogissani kuvakin, poika ja varis, jossa Vaakku syö kuopuksen käsivarrella...
Meillä on ollut parin vuoden aikana 2 varista, kumpikin oli Valluja nimeltään. Kesän -06 varis löydettiin järvestä "uimasta", joka otettiin sitten meille kun ei äiskää nähty missään, mutta se ei kesyyntynyt hyvin, koska oli liian vanha, ja kesällä 2007 otettiin varis, joka löydettiin naapuripihalta. Se kesyyntyi ja aina lensi käsivarsille syömään herkkuja, nukkui yöt omassa mökissään tossa pihalla ja päivisin lenteli varisten ja harakoiten kanssa. Syksyllä se sitten lähti.
Meillä on ollut myös kalalokki, se kesyyntyi hyvin ja lopulta se lähti sitten parin lokin mukana pois. Lenni-lokki oli nimeltään. :D
Tänä vuonna jos löytyy hylättyjä tms (niitä kun on täällä joka paikassa) niin varmasti otetaan hoitoon meille. :) Mutta toivottavasti ei löydy (mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla poikasilla on koti ja emo eikä tarvitse ketään adoptoida).
Lähetä kommentti