Lampolassa mammat pulskistuvat. Vanhemmat uuhimammat ovat oikein mukavan pulleita. Karitsuuhet ovat pienempi mahaisia, mutta mukavasti tiineinä. Kuukauden päivät vielä niin alkaa kevään mukavin ja työläin aika. Saan valvoa karitsointia ja toimia tarvittaessa kätilönä, lapsenlikkana ja keinoemona. Pienet hurmaavan vikkelät karitsat valtaavat lampolan ja sydämen.
Kirjava suomenlammas Rosa ja valkoinen Aure esittelevät yläpuolen kuvassa kadonnutta vyötäröään. Karitsointi on jännittävää aikaa. On mukava veikkailla montako ja millaisia karitsoita kukin uuhi tekee.Olen aloittanut tienpuoleisen huoneen katon krapaamisen. Edellinen asukas oli maalannut katon lateksilla, joka lohkeaa roikkuvina riekaleina katosta. Ei todellakaan kaunis eikä viehättävä maali. Lateksin alla on vanha vihertävä maali. Haluan maalata katon pellavaöljymaalilla, joten lateksi pitää saada alta pois.. Työ on hankalaa ja raskasta ja aivan älyttömän hidasta. Kädet ja niska kiepytyy. Helpointa olisi laittaa uusi paneeli, mutta vanha alkuperäinen paneeli on kaunis. Se ei ole helmiponttia vaan tedella leveää lautaa ja jokaisen laudan keskellä on koristeraita. Erikoinen paneeli, jota vanhoihin taloihin erikoistunut Peter Båsk ihaili.
Sain metsästysseuran miehiltä talven viimeisen metsäkauriin nahkan. Suolaan ja laitan kuivumaan. Kunhan kerkiän teen siitä taljan. Kauriin turkki on aivan ihanaa silitellä ja todella kaunis. Tämä yksilö oli pienen puoleinen, mutta turkki oli upea. Toivottavasti karvat pysyvät kiinni, vaikka on näin myöhään kaadettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti