Kentällä Viirin kanssa

Viiri on aika tuhdissa kesäkunnossa, kieltämättä. Kaippa se tuosta hoikistuu, kun laidun huononee.

Olen ratsastanut Viiriä pari kertaa kentällä ja se on kuin eri hevonen. Tekee kiltisti mitä pyydetään, ihme ja kumma. Ihmeellistä, että se kertaheitolla muuttui yhteistyöhaluttomasta tinttarellasta kuuliaiseksi hevoseksi. Ei mitään pukittelua, potkimista, vinkumista ja ryntäilyä lapa tai kylki edellä.

Olin aiemmin ajatellut, että kun saan sen ravaamaan rauhallisesti kerran kentän ympäri uraa pitkin, niin on syytä juhlaan. Välillä tosin meinasin lyödä hanskat tiskiin. Olen kuitenkin sen verran itsepäinen, että luonto ei antanut periksi sittenkään luovuttaa. Ja nyt olen sen ihmeen kokenut, eikä vain kerran, vaan tasan niin monta kertaa kun haluan.

Tästä voi nyt jatkaa eteen päin. Kunhan kenttä kuivaisi, eikä olisi niin liukas niin päästäisin kunnolla töihin.

Härkäviikojen touhuja

Tammikuu on pitkä. Metsätöitä on viikko takana ja riihen ympärys alkaa näyttää paremmalta. Huomenna painun sahan kanssa jatkamaan. Iltaisin uni maistuu, kun kaatuu lähes tajuttomana petiin. Ei ehdi maailman murheet vaivata, kun ruumiillisen työn väsyttämän uni armahtaa.

Perinteisesti polttopuut tehdään täällä niin, että ne kaadetaan nyt tammikuulla. Ajetaan kotiin kasalle. Huhtikuulla ennen vappua ja peltotöitä puut pilkotaan. Pilkotut puut saavat kuivua kesän kasalla ja syksyllä ne laitetaan liiteriin. Joillakin on parin vuoden varasto liiterissä eli polttavat tänävuonna kaadettuja vasta vuoden päästä talvella. Jotkut polttavat saman vuotisia puita.

Kudin on kädessä joka välissä ja joulupäivänä aloittamani tyttären villatakki valmistui eilen. Tyttö tykkäsi kovaa. Vähän turhan iso siitä tuli, mutta menee toivottavasti vielä ensi talvenakin.
Villatakki on kudottu 100% värjäämättömästä kolmisäikeisestä villalangasta nelosen puikoilla. Kukat virkkasin luonnonvärisistä villalangoista.
Välipalan kudoin yhdet tossut. Nyt on alullaan kissavillasukat tytölle.


Tässä meidän hämäläistä maataiskantaa olevat kanat hoitamassa höyhenpukuaan. Kanat rakastavat tonkia pehkussa ja kylpeä siinä. Pehku vaan pöllyää kanasten kuopiessa puruja niskaansa.

Pidentynyt päivä on jo noteerattu kanalassa ja vuoden ensimmäinen hautoja on linnottaunut pesäänsä. Kana on valinnut paikakseen lampaiden heinähäkin nurkan. Olen kerännyt munat alta pois. On vielä vähän turhan kylmää tipujen selvitä, jos pakkaset sattuvat kiristymään. Vanhassa navetassa lämpö menee reilusti pakkaselle ja vesi jäätyy. Kanojen touhuja on hauska seurata, eikä omien kanojen jälkeen oikein luonto taivu ostamaan kaupan häkkikanojen munia. Kanat pitävät meidät yleensä ympärivuoden omavaraisena munien suhteen, mutta joskus juuri ennen joulua lomailevat sen verran, että munapula meinaa uhata. Päivän pidetessä piristyvät munimaan.

Olen ottanut aikaa itselleni ja käynyt ratsastamassa Vekkeä perjantaina ja nyt la ja su Viiriä. Tiet on jäisiä, mutta tänään oli pehmennyt sen verran, että otettiin muutama raviaskel väliin.