Terveellistä ruokaa

Pariin otteeseen on ollut juttua eri lehdissä Newcastlessa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli vertailtu eri tavoin ruokittujen lehmien maitoa. Terveellisimpää maitoa tuottivat lehmät, jotka saivat olla laitumella ja syödä tuoretta ruokaa. Laidunlehmien maito sisälsi enemmän Omega-rasvahappoja, karotenoideja ja E-vitamiiniä.

Toisessa tutkimuksessa oli tutkittu tuotettua lihaa ja tulokset olivat vastaavan suuntaiset. Laitumella kasvatettujen ja vähäisellä viljalla syötettyjen eläinten lihassa oli Omega-rasvahappojen koostumus terveellisempi ja samoin muita hyödyllisiä aineita oli reilusti enemmän.

Pakostakin tulee mieleen, miten ennen tai oikeastaan vielä 60-luvulla näillä kotisaarilla pidettiin eläimiä. Eläimet kulkivat vapaana luonnossa ja ne haettiin vain lypsylle kotiin. Hevoset ja lampaat kulkivat metsissä syömässä. Lampaat kuskattiin ulkosaarille laiduntamaan toukokuun alussa. Nykyisinkin osa lampaista elää saarilampaan ihanan kesän.

Kanat olivat pihoilla ja tunkioilla etsimässä murkinaansa. Kalaa tavattiin antaa kanasille myös, jos sattui liikoja kaloja olemaan.

Eläimet eivät tietenkään tuottaneet yhtä paljon kuin tiukasti ruokintanormeilla ruokittuna, mutta se mitä niistä saatiin oli ravitsemuksellisesti arvokasta. Omassa kotitarvetuotannossa pyrin noudattamaan vanhoja perinteitä, ainakin pyrin pitkään laidunkauteen, kanojen vapaaseen elämään ja hevoset saavat olla mahdollisiimman luonnonmukaisilla laitumilla. Lampaille on tarjolla perinnebiotooppeja ja herkullista pusikkoa. Heinäpeltoja en luomutarkastajan harmiksi oli perannut rikkakasvustosta, vaan suosin monilajista kuivaheinää, jota lampaat rakastavat.

Tehokkuuden sijaan saan ehkä enemmän oikeaa ruokaa, jossa on rasvahapot kohdillaan ja antioksidantteja enemmän kuin kaupan standardiruuassa.

Salaista elämää navetassa

Tänään paljastui kanojen salattu elämä. Olin navetassa keritsemassa viimeisiä lampaita, joilla on vielä kesäfrisyyri leikkaamatta. Rupesin kuuntelemaan, jostain kuului sirkutusta. Ensin asia ei mennyt tajuntaani, mutta sitten välähti. Tämähän on tuttua sirkutusta, jossain on varmaan tipuja.

Tunnen kanasteni metkut. Johonkin on käyty salaa munimassa, ja pesä on jäänyt löytämättä. Kanani ovat varsin innokkaita hautomaan, jotkut ihan haudontahulluja. asiaa ei helpota yhtään, että kanani elävät vapaan kanan elämää eli kulkevat ihan missä niitä huvittaa ja munivat myös milloin minnekin.

Löysin lopulta pesän yhdestä nurkasta, heinien alta, lautojen takaa. Onneksi ehdin ennen kissoja, joita naapuri viljelee menestyksekkäästi. Useampi satsi tipuja on joutunut kissan suuhun, joten syytä nopeaan toimintaan on tosissaan. Hapuilin kanan laatikkoon ja kanan alta paljastui seitsemän sirkuttavaa tipua. Vein ne turvaan kanalaan kettuhäkkiin.

Tässä yksi salaa haudotuista tipusista. Ja alla onnellinen emo.

Härkäviikojen touhuja

Tammikuu on pitkä. Metsätöitä on viikko takana ja riihen ympärys alkaa näyttää paremmalta. Huomenna painun sahan kanssa jatkamaan. Iltaisin uni maistuu, kun kaatuu lähes tajuttomana petiin. Ei ehdi maailman murheet vaivata, kun ruumiillisen työn väsyttämän uni armahtaa.

Perinteisesti polttopuut tehdään täällä niin, että ne kaadetaan nyt tammikuulla. Ajetaan kotiin kasalle. Huhtikuulla ennen vappua ja peltotöitä puut pilkotaan. Pilkotut puut saavat kuivua kesän kasalla ja syksyllä ne laitetaan liiteriin. Joillakin on parin vuoden varasto liiterissä eli polttavat tänävuonna kaadettuja vasta vuoden päästä talvella. Jotkut polttavat saman vuotisia puita.

Kudin on kädessä joka välissä ja joulupäivänä aloittamani tyttären villatakki valmistui eilen. Tyttö tykkäsi kovaa. Vähän turhan iso siitä tuli, mutta menee toivottavasti vielä ensi talvenakin.
Villatakki on kudottu 100% värjäämättömästä kolmisäikeisestä villalangasta nelosen puikoilla. Kukat virkkasin luonnonvärisistä villalangoista.
Välipalan kudoin yhdet tossut. Nyt on alullaan kissavillasukat tytölle.


Tässä meidän hämäläistä maataiskantaa olevat kanat hoitamassa höyhenpukuaan. Kanat rakastavat tonkia pehkussa ja kylpeä siinä. Pehku vaan pöllyää kanasten kuopiessa puruja niskaansa.

Pidentynyt päivä on jo noteerattu kanalassa ja vuoden ensimmäinen hautoja on linnottaunut pesäänsä. Kana on valinnut paikakseen lampaiden heinähäkin nurkan. Olen kerännyt munat alta pois. On vielä vähän turhan kylmää tipujen selvitä, jos pakkaset sattuvat kiristymään. Vanhassa navetassa lämpö menee reilusti pakkaselle ja vesi jäätyy. Kanojen touhuja on hauska seurata, eikä omien kanojen jälkeen oikein luonto taivu ostamaan kaupan häkkikanojen munia. Kanat pitävät meidät yleensä ympärivuoden omavaraisena munien suhteen, mutta joskus juuri ennen joulua lomailevat sen verran, että munapula meinaa uhata. Päivän pidetessä piristyvät munimaan.

Olen ottanut aikaa itselleni ja käynyt ratsastamassa Vekkeä perjantaina ja nyt la ja su Viiriä. Tiet on jäisiä, mutta tänään oli pehmennyt sen verran, että otettiin muutama raviaskel väliin.