Hevostelua

Hevoset kuvasi Mari Laulumaa-Hirvonen

Vihdoinkin olen saanut mahdollisuuden käydä ratsastusvalmennuksessa. Saatiin valmentajaksi Milla, joka on aivan ihanan positiivinen ja taitava opettamaan. Jo parin kerran jälkeen tuntuu, että on menty huima harppaus eteenpäin. Olen ratsastanut Pörrillä Millan valmennuksissa.

Eilen ratsastin Viiriä kentällä. Viiri on kesän jäljiltä turhan tuhdissa kunnossa. Se on aina ollut tosi hankala ratsastettava kentällä. Käynti sujuu, mutta ravissa se kokeilee kaikki temput, pukittaa ja potkii, puskee sisään tai ulos ja vingahtelee kuin sika. Se ei ole toiminut oikein kenenkään alla, siksi kai omistaja sen mulle ylläpitoon tyrkkäsi:)

Viiri tuli keväällä. Alussa menin lähinnä maastossa ja sitten mentiin kentällä vaihtelevalla menestyksellä. Koskaan en ole onnistunut saamaan sitä ravaamaan rennosti yhtä kierrosta, tehden kulmat kunnolla.
Eilen päätin, että tänään en anna sille mitään mahiksi temppuilla. Päätin katsoa tapahtuuko mitään, jos olen todella päättäväinen ja laitan sen järjestykseen. Aluksi se tarjosi kaikki pukittelusta, potkimisesta ja venkoilusta alkaen. Käytin raippaa tarvittaessa ja lopuksi kun oli tarjonnut kaikki temppunsa, nöyrtyi ja alkoi kuunnella. Ravasi neliötä kiltisti kumpaankin suuntaan. Tätä se ei ole meillä vielä koskaan tehnyt!
Nöyrtyi jopa 6 askelta ravia, 6 käyntiä, 6 peruutusta , 6 ravia- harjoitukseen ja kuunteli pieniä apuja. Ravasi volttia ilman puskemista kumpaakaan suuntaan.
Heppa oli hiessä, varmaan ihan alun temppuilusta, se kyllä pani parastaan.

Saas nähdä mitä Viiri tarjoaa seuraavalla kenttäkerralla. Tänään tuli ainakin iloisena portille vastaan, kun hain Pörrin ratsastettavaksi.

Kissasukkia ja tossuja

Nuorimmainen oli toivonut pieneksi käyneistä lempivillasukkistaan päivitettyä versiota. Tälläiset niistä tuli. Takana on häntä ja edessä kissan etupuoli. Nyt on työn alla tossuja hahtuvasta.

Käytiin traktorikaupoilla. Mä oon onnesta soikeena: mulle tulee nyykkäri, etukuormaajalla. Oli näppärä kääntymään, vaikka on neliveto. Tuntui, että se pöyrähtää melkein paikallaan, kun vertaa meidän neliveto Zetkaan. Zetka saa nyt muuttaa uuteen kotiin. David Brown saa mennä vaihtoon, vaikka siitä en malttais luopua, ellei tilalle löydy uutta pikkutraktoria. Mä oon tykännyt ajella sillä, se on niin näpsäkkä vehje.

Oon vähän kattellut Viirille kaveria. Meen katsastamaan yhtä eläkeläispollea. Se on kuulemma kiltti ja sopis meidän lapsille. Pitää miettiä, vai pitäiskö ottaa sittenkin joku nuorempi poni ja yrittää itse ratsastaa siitä lapsille ratsu.